Heips, niinkun Ansku tossa kirjotteli, niin ollaan päätetty alkaa kirjottaa omia blogeja. Ite tulin vähän aikaa sitten töistä, ja olisin ehkä halunnut kirjottaa tuon vikan tekstin yhteisesti, mutta kai se näinkin käy.

Mua itseäni ehkä jopa vähän ahdistaa se, että kuumalla ilmalla ei voi laittaa päälle oikeen muuta kun shortsit ja jonkun pienen topin.

Tässä blogissa etsitään energiaa ja positiivista fiilistä niin värikkäistä vaatteista, ruuasta, liikunnasta, matkustelusta kuin arjen pienistä jutuista. Muotitoimittajaopintoja, kotiäitiyttä sekä elämää 1920-luvun talossa. Mistä löysitte tänne kyselee farkkuhaalarityttö? Reilu viikko takaperin vierailimme Fiskarsin ruukin maisemissa ja viileänä alkanut päivä kääntyi ihanan aurinkoiseksi kesäpäiväksi. Villatakin sai siis päivän aikana heittää nurkkaan! .

Every Finn must understand my love for summer - the only time you can actually enjoy being outside. I love summer nights and the sun and the heat and everything about it. So here are some pictures of my summer so far! The last ones are from midsummer which I celebrated with my dear friend Art. Dear lord when I get to heaven please let me bring my man.

Hampaita kiristellen näpyttelin pankkikortin tunnusluvun korttikoneeseen ja lähdin kaupasta hymyssä suin pois. Laukku onkin ollut jo ahkerassa käytössä. Tämä medium koko oli juuri passeli valinta! Omistaako kukaan muu tätä kyseistä laukkua? Olen muuten harkinnut luopuvani mun large Hamiltonistani. Mietin onko kahdelle mustalle laukulle tarpeeksi käyttöä. Tosin laukut ovat eri kokoa ja ulkomuodoltaankin erilaisia.

FLY, BABY, FLY. Takana istuva pikkupoika pitää korvistaan kiinni, viereiseltä penkkiriviltä katsotaan sympaten, edessä istuva mies huokaa kovaan ääneen ja se raukka, joka istuu meidän penkkirivin ikkunapaikalla, laskee päässään sekunteja koneen laskeutumiseen. En usko, että yhdellekkään koneen matkustajalle jäi huomaamatta, että suurinpiirtein keskiosassa matkusti reilu yksivuotias riiviö.

Oottekin ehkä huomanneet, että hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Ja jotkut tutut on multa kysellytkin, että alkaako postausten tekeminen jo kyllästyttää. Mutta siis ei, ei oo mistään sellaisesta kyse. Mutta kyllä mä jo tässä jo pikkuhiljaa alan kaipaileen bloggailua ja liikuntaa. Ja on mulla ollut tässä vähän mietittävääkin.

Nyt jäädään pienelle blogilomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Rentoilun lisäksi on pakko ottaa oikeasti itteään myös niskasta kii. Asunto on ja rehellisesti puhuen, mä en edes muista koska mä olisin viimeksi kokannut täällä jotain syötävää. Nää ruokailutottumukset myös näkyy eli vanhuus ei todellakaan tule yksin, terveisin rupsahtanut.